Kiireettä kirkkoon jouluna!

Katselin kotikirkkoamme, otin joitakin kuvia. Miten kaunis se onkaan sekä päältä että sisältä! Kun menet kirkkoon sisälle, huomaat tunnelman, valoisa, avara, viihtyisä ja sakraalinen. Joulun aikaan sytytetyin kynttilöin ja sähkövaloin se on erityisen upean kaunis – entä sitten, kun aurinko paistaa sisälle Jumalanpalveluksen aikaan – se tuntuu Herran huoneelta. Meillä on jouluaattopäivänä 2014 kirkossa hartaus kello 15:00 ja yömessu kello 22:00. Tunnet joulun kiireettömyyden ja voit pysähtyä pohtimaan syvemmin joulun sanomaa.

"Enkeli taivaan lausui näin,
miks hämmästyitte säikähtäin
mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.

Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt
ja tää on teille merkiksi,
seimessä lapsi makaapi."

Puut lumiset ympäri kirkon, kuin valkeuden airuet ovat
Risti ylhäällä tornissa kirkon, yli lakeuden hohtelee
Sieltä tieto kaikkeuden Herran, tulkaa tänne ja katsokaa
olen kaikkien teidän kanssa
saitte elämän, kasvoitte, ahkeroitte
ja viimein helmaan minun
te kaikki myös saavutte.

Tällaisena päivänä runot pulppuavat minusta ulos!

Sanoivat joskus...ei se kahta kanna! Kas kummaa, katsokaa

olen nöyränä taipunut painon alla, mutta millaisen painon?

Se huntuna valkoisena minut tänäänkin ympäröi

oli tahtoni vaikka mitä?

Tieto voimasta tuulen ja puhureista

voi vapauttaa minut näistä...olen altis, te rastaat ja muut nauttivaiset 

taas pääsette nauttimaan marjoistani ja silmujeni alla uinuvat 

nuo uuden kesän kukat ja niistä paisuvat marjat.

On vuoden lyhin päivä – tai eilen oli. Onneksi tuo lumi luo valoa. Kuinka kirkasta se onkaan,kunhan pari kuukautta menemme eteenpäin.

Tätä samettibulevardia myöten sain tänään kävellä haaveillen. 

"Mökit nukkuu lumiset.." Monet jouluisat muistot sain tältä matkalta.





Lenkkipolkumme leikkaa upean männikön poikki 

Katsokaa minua... olen vain poikamäntynen, mutta kasvaa aion yhtä suureksi kuin veljein.

Näin aatonaatto hiljaa painuu pimeyteen

 ihmiset kaupoissa kiireissään tungeksii,

on puunattu pirtit ja loukot

peitot pehmeiksi lumelle hakatut

tuoksut torttujen, piparien, kinkkujen

kodit vallanneet ovat

ja

lahjat papereihin ujutetut ovat

joulutähdet, tulppaanit, atsaleat

ilon väreillään meille avaavat

On Joulu!

Savusaunan lämmitys on taidetta!

Kirpeän "itkettävä" muisto!

Olen "taiteillut" savusaunaan liittyviä tapahtumia, ja lisännyt niitä tekstiini.

Mehtikanat rientävät jokitörmän urpuja syömään. On illan aatto. 

Pian voimme aloittaa lämmittämään saunaa.

Muistojen tulva purskahtaa aivoistani, kun ajattelen kotini savusaunan lämmitystä. Siinä se seisoi Iijoen törmällä, ehkä vain 20 metriä ensimmäisen kotipirttini nurkalta. Ei kovin suuri, hirsistä rakennettu, oisko ollut noin neljä kerta viisi metriä sisäkooltaan ja päädyssään pieni lautavuorattu eteinen. Maasto laskeutui talosta saunaan päin. Lähellä sitä oli maakellari, johon käynti oli saunapolulta. Naapuriin johti polku melkein saunan yli.

Jostakin kumman syystä muistan lämmittämiset ja yleensäkin kylpemiseen liittyvät asiat talvikauteen sijoittuen ja vieläpä pimeimpään aikaan, kuten jouluun melko usein ja kevätkauteen.

Iijoen törmällä saunamme seisoi.

Saunan lämmittämiseen liittyi saumattomasti useita asioita. Lämmityspuut vietiin talvisin lähes aina yhtä lämmityskertaa kohden. Honkahalko oli kait parhaita puita lämmitykseen ja lisäksi sekaan laitettiin koivuhalkoja. Saunan lattia oli toiselta sivultaan laudoitettu ja sen kaato päättyi ”kynään”, kouruun, joka vei likavedet saunan ulkopuolelle. Toinen puoli oli tukevalla kivi- ja hiekkapohjalla johon oli sitten ladottu kiuas. Meillä kivet haettiin vieressä virtaavalta joelta. Kiuas oli noin metri kertaa metri pohjan alaltaan ja noin vajaan metrin korkea. Sisäseinät olivat sysimustat, sivulla pieni ikkuna ja päädyssä savuräppänä. Saunomisajaksi se suljettiin sopivalla hirsipätkällä. Sivuseinällä oli penkki, jolla ei kyllä istuttu vaan istuimina olivat hyvin hiotut hirsipätkät, jotka otettiin lämmitysajaksi saunasta pois. Sisäseinällä oli myöskin iskettynä isoja nauloja, joihin sai pakkaskaudella ripustaa vaatteita.

Vesikelkalla puut saunalle.

Kun saunaan vietiin halot, vietiin myöskin navettaan halkoja. Näillä lämmitettiin saunavesi, joka vintattiin kaivosta ja kaadettiin kourua myöten navetan pataan.

Kevättalven lämmityksestä muistui mieleen tapaus tai tapauksia, kun isä sanoi: - nyt voi alkaa saunan lämmityksen kun mehtikanat jo juokset törmänrintaan urpuja syömään. Näin tapahtui joskus kevättalvella ja päivän alettua jo hiljalleen himmetä. Kun mökkimme länsi – ikkunasta katsoi naapurin pellonaukealle, näki kuinka mehtikanoja juosta taapersi pienenä jonona jokivarren pusikkoa kohti. Niitä vaivoin näki, mutta hahmojen liike oli upea katsottavaa.

Saunan sytytystä edelsi saunan tyhjennys, eihän siellä paljon tyhjennettävää ollut, oli lauteilla oleva paksu ”kahvi-Brasil-säkki”, istuinpölkyt, muutama alumiininen pesuvati, ja kumotut vesisaavit, erillinen kylmälle ja lämpimälle vedelle. Sitten vain puita uuniin, hyvät sytykkeet, tervaisesta puusta vuoltuja lastuja ja tuli uuniin. Lyhyt aika katsottiin syttymistä, mutta savun alettua täyttää lähes koko sauna, nopeasti kiirehdittiin sieltä pois ja jätettiin ovi raolleen savun poistumiseksi.

Lämmitys oli silmiä kirvelevää hommaa.

Sytyttämisestä jonkun ajan päästä käytiin lisäämässä puita saunaan. Ovi auki, kontaten savun alapuolella mentiin kiukaan luo ja nopeasti puita uuniin ja kiireesti ulos.  Ulkona pyyhittiin savun karvastelemia silmiä ja mahdollisesti mentiin muihin hommiin.

Muutaman lisäyksen jälkeen jätettiin sauna riittymään – valmistumaan. Kun hiilet olivat lähes tummia jo, pienennettiin savureikiä, ikkunaa, luukkua ja ovea. 

Kaikki tarvevesi "vintattiin" kaivosta. 

Vesien vienti kelkalla vaati taitoa, ettei saavit kaadu

 ja ettei vettä loisku kovin paljoa saaveista.

Lähdettiin hakemaan saunavedet vesikelkalla navetalta. Kylmä vesi vintattiin kaivosta saaviin ja lämmin otettiin navetan padasta myös saaviin. Meillä mahtui saaveihin noin 30 – 40 l vettä. Kelkan viemiseen tarvittiin jo kaksi henkeä. Tie pakkasi välistä ylistymään, kun silloin ei mitään aurauksia tehty saunalle. Sai olla hyvin tarkkana, jotta vesisaavit eivät pienessä rinteessä kaatuneet. Saavit nostettiin saunaan kitulöylyjen haihduttua, samoin lauteilla ollut säkki ja lattialle istuinpenkit.

Ajallisesti lämmittäminen hoidettiin niin, että navettatyöt oli saatu lähes valmiiksi kun saunakin oli valmis kylvettäväksi. Eri vuoden aikaan lämmitysaika vaihteli. Kun kiuas oli hyvin lämmitetty, saunassa voi kylpeä useimpia tunteja. Alussa sai kipakammat löylyt ja siitä lämpö sitten hitaasti vajui alaspäin.

Kylpykuntoinen sauna, jota myrskylyhty (myöhemmin kaasulamppu) valaisi.

Kylpemisen aloittivat  miehet, isä ja me kaksi poikaa. Isällemme saunan tuli olla kuuma. Hän asetti vilttihatun päähänsä ja kiipesi lauteille. Nuorempi veljeni oli kova myös ottamaan löylyjä ja hän meni usein isän viereen lauteille. Minä jäin lattialle löylyn lyöjäksi eli veden heittäjäksi kiukaalle. Pian alkoi vastan läiske kuulumaan ylhäältä lauteilta. Useimmiten minä sain löylyä aivan riittämiin alhaalla. Myrskylyhty valoi sen vähäisen valonsa tunnelmalliseksi kylpijöille. Löylyn lyömät peseytyivät alhaalla ja palailivat tupaan. Usein talvella me lapset juoksimme avojaloin lumisen tien tupaan asti, jalkapohjia pisteli kyllä juoksun jälkeen vähän aikaa. Sitten naisväki lähti kylpemään.

Monesti jälkeenpäin olen miettinyt sitä, miten sen noen kanssa osattiin olla niin, ettei se noennut puhdasta ihoa. Varmaan joskus näinkin kävi. Kun kaikki oli kylpeneet, syötiin iltapala, ruisleipää ja kotinavetassa tuotettua maitoa. Olipa mukava päättää päivä ja mennä puhtaana nukkumaan. Erikoisen mukavaa oli niinä lauantai-iltoina kun saimme mennä nukkumaan uusilla oljilla täytetyille patjoille. Ensin ne olivat pyöreän muhkeat, mutta painuivat hiljalleen ritisten allamme. Näistä lähti tuoksu joka jäi iäksi mieleen, kuten savusaunankin tuoksu.

Syksy, sattumien satoa koko kesä!!

Kaipaan värejä pimeyteen!

Pihlajat ovat antaneet tänä syksynä voimaa meille. Eivät tilhet eivätkä muutkaan linnut ole vielä puolen välin marraskuuta nauttineet näitä.

Kesä oli meillä putkiremontin aikaa: ensin rahoituspuoli selväksi, sitten tarjoukset ja niiden puntarointi ja lopuksi hyväksyntä ja töiden seuraaminen. Meidänkin lämmityssysteemi on niin erikoinen - ilmalämmitys - että siihen sopivien ratkaisujen löytyminen ei ollut helppoa - varsinkaan taiteilijalle?!

Nyt on kaikki hyvin, lämpö pelaa ja parasta --- saan vihdoinkin todella paneutua maalaamiseen!

Usein otan kuvia rakennuksista, luonnosta jne taulujen aiheiksi. Tilaustöiden tarpeiksi otan useimpia kuvia ja niistä valitaan sitten tilaajan kanssa taulun aihe.

Kukkatauluja olen maalannut vuosien varrella useita. Niitä ei ole juuri tarkoitettukaan valokuvamaisiksi, vaan kukan luonnetta kuvaavaksi.

Kerran tein vaimolleni tällaisen - öljyväreillä!

Sain etelän tuliaisina Saharan ruusun ja maalasin yllä olevan.

Suopursuja olen maalannut moneen tauluun.

Tämän nimi on torvikukat???

Nyt olen maalannut jo joitakin tilaustöitä ja aloitellut uuden näyttelyni taulujen tekemisen.

Mielenkiintoista on oman kehittymiseni kannalta katsella vanhempia, omia töitä. Uusi kehityshaara on opetella balettiveitsen käyttöä - olen sitä tosin jo tehnyt useimpia vuosia. Toinen tämän syksyn asia on, tietämykseni lisääminen suomalaisten puiden rungoista, oksista ja niiden haarautumisesta, lehtien väreistä keväällä, kesällä ja syksyllä.

ArsLimingalla on tämän kuukauden esillä näyttely teemalla "Sadonkorjuu". Sain sinne yhden vähän erikoisen kurkitaulun.

Talvi ei "tiedä", ollakko vai ei!

On se aika vuodesta, jolloin maapallolla on jokaisella yhtä pitkä päivä!

Talvinen Syöte helmikuun lopulla !

Talvimaisemia kaipaa talvena - jolloin ei kunnon kinoksia ole meitä ilahduttanut. Juuri tänään on kyllä hyvin talvinen, kirkas ja upea päivä. Saimme parin päivän aikana 10 - 15 cm lunta ja se on häikäisevän valkoista. 

Olemme vaimoni kanssa tänä lauantaipäivänä lähdössä Savonmualle, siellä vaimoni entiseen kotiin. Hänen sisarensa pojan kihlajaisia menemme viettämään. On vierähtänyt jonkun verran aikaa, kun kävimme heillä. Latu menee umpeen, ellei sitä käytetä.

Näitä tykkylumisia puita katsellessa ihmettelee luojan töitä!

Maalasin tämän taulun Syötekuvistani!

Vaimoni ja minun sukulaisnaisia hiihtolenkillä 1930-luvulla. Puusukset, nokkakengät, puusauvat, kotikutoisesta kankaasta tehdyt talvipalttoot päällä samoin huivit. Äitini kertoi hiihtoretkistä Ervastista Pintamolle, jossa hänen lähisukulaisella oli talo...eli matkaa tulee vaikka miten mitaten yhteen suuntaan 25 -40 km. Usein näin meneteltiin, kun talossa oli useampipäiväiset seurat. Äitini eno asui Puhoksella, sinne tehtiin samanmoisia matkoja. Näin meneteltiin kun hän oli siskonsa, ja naapurin neitojen kanssa tyttöihmisiä.

Tämä kuva on otettu Tanskasta, Herningin maatalousnäyttelystä. Siinä on belgian sininen-rotuinen lehmä vasikkansa kanssa.

Kuva tuli mieleeni, kun eräs pohjois-suomalainen tuottaja soitti minulle tänä aamuna. Oli todella upeaa jutella entisen tutun kanssa. Hän kertoi olleensa pari viikkoa lomalla heidän mökillään Kuusamossa. Hän oli kuullut näyttelystäni Taivalkosken Päätalo - Instituutilla. Muutama vuosi taaksepäin tapasimme hänet vaimonsa kanssa Kuusamossa. Paransimme maailmaa maatalouden osalta. Nyt eläkkeellä monesti mietin, kuinka maatiloilla olevien emäntien ja isäntien konsulenttina on tietokone. Kovin "kuiva" konsulentti sellainen on, vaikka kait meissäkin oli monenlaisia.

Ihminen tarvitsisi MAATILALLAKIN, OMAN PÖYTÄNSÄ ÄÄRESSÄ toisen ihmisen - ei vain oman talon väkeä - joskus vaihtamaan ajatuksia tuottajan elämästä, yleensä maatalouden menosta ja neuvonnallistakin apua. Ne yritykset, joissa minäkin sain työtäni tehdä, ovat melkein heittäneet omat neuvojansa "pihalle". Tämän aamun keskustelun perusteella emme pitäneet tämän pohjois-suomalaisen tuottajan kanssa tilannetta hyvänä. TUOTTAJATILOJEN IHMISET ON JÄTETTY YKSIN!

Alla olevat kuvat kertovat vain 60 - 80 vuotta sitten eletystä ajasta - vanhemmistamme, isovanhemmista ja naapurien välisestä yhteistyöstä. Näitä töitä tehtiin!

Ompeluseurat 30-luvulla!

Kala oli hyvin tärkeää ruokaa.

Uittomiehet valtasivat jokivarret kesäisin.

Riihessä puitiin ruista Iijokivarressakin.

Ohran ja kauran puinti oli usean talon voimainkoetus.

Maatiloilla oli aitat/ aittoja tavaroiden säilystystä varten. Hevoset ruokittiin ja hoidettiin hyvin, jotta nillä oli voimaa tehdä raskaita maa- ja metsätöitä. Reslan, eli pyhäreen eteen valjastettua, kiiltävää hyvin ruokittua hevosta oli mukava katsella. Sen valjaissa, erilaisissa tiu'uissa ja kelloissa oli upeutta talon vaurauden mukaan. Kiiltäväksi harjattu, hyvin ruokittu hevonen oli kuin perheen jäsen. Reslan pohjalle vähän heiniä, niiden päälle poron talja ja matkalaisten suojaksi turkit ja vällyt - ja oli mukava ajella kylillä jopa kirkkoon asti. 

Näyttelyhuumma..Tyrnävä päättyi ja maanantaina Taivalkoskella alkaa!

Kaikki nykyisen elämäni värit!

Elämämme on värikästä, täyden tuntuista, ihanaa. 

Ajattelempa miten tahansa vuoden 2014 alkupuolta, niin koko ajan on tapahtunut jotakin. Tammikuun taidepiirien alettua - yritin saada muutamia uusia tauluja Tyrnävän näyttelyyni. Se onnistuikin ja into uuden tekemiseen on säilynyt. Alla kaksi aivan tuoretta työtä. Ylempi esittävä ja alemmassa on sitten leikitty värien kanssa.

 Samaa voisin sanoa vaimostani. Hän nyplää, ompelee, "tekee" Hardanger-töitä, väliin tekee myös hopeatöitä. Välillä aina pohdimme, kumpi tekee tarvittavan aterian - aivan sopuisasti. Helpoin teelmä on hapankaalikeitto. Kuoritaan pari perunaa, pilkotaan ne ja laitetaan kattilaan, jossa on 4 dl vettä. Mukaan lisätään suikalejuureksia 1/2 pussia ja puoli kasvisliemikuutiota. Pyöräytetään pari kierrosta pippurisekoitusta. Pannulla paistetaan paistijauhelihaa (Naudan parempi jauheliha, 10 % rasvaa). Pannuun lisätään puoli tavallista sipulia siivuina ja lopuksi suolaa maun mukaan. Suolaa ei kannata laittaa kovin paljoa, koska hapankaalesta sitä tulee mukana myös. Kattilaan lisätään puolet (noin 200 g) jauhelihaa ja sunnilleen samanverran hapankaalta. Paseerattu tomaattimurska sopii mukaan oikein hyvin. Lisätään sitä noin 100 g. Jos jääkaapissa on ranskankermaa tai hapankermavalmistetta, sitä lisätään lautaselle lusikallinen. Hapankaalikeitto on todella hyvää!!! 

Tänään, Kalevalanpävänä haimme taulut Tyrnävän kirjastolta pois. Vieraskirjaan oli kirjoittanut nimensä 138 taulujen katsojaa - ja kaikki eivät huomaa vieraskirjaa. Saan olla todella iloinen, kun näin moni on noussut kirjaston toisen kerroksen näyttelytilaan katsomaan taulujani. Toivon, että tauluni antoivat Teille katsojille iloisen hetken.

Isovanhemmuuden tärkeys!

Olemme vaimoni kanssa saaneet nauttia isovanhemmuudesta viikon aikana useita kertoja. Erityisen herkkiä ovat päiväkodeissa olevat lapset, eskarilaiset ja heitä nuoremmat. Kävimme kaksostyttöjen luona Haukiputaalla viikko sitten perjantaina. Toinen kaksostytöistä oli vaimoni kanssa hänen ryhmänsä mukana ja toinen minun kanssani. Eilen, torstaina, kävimme täällä kotikylällä kahden lapsen luona - kuvassa toinen nauttii mehua pullan kanssa. he olivat rakentaneet hyvin esitetyn ohjelman. Oli erittäin mukava katsoa lasten esityksiä. Hyvin oli myös isovanhempia saati tilaisuuksiin mukaan.

Nuorin lapsenlapsemme tätinsä sylissä kastepäivänään!

Sukumme on kasvanut vuoden loppupuolella kahdella lapsenlapsella ja yhdellä lapsenlapsenlapsella. Huh - huh, kohta ei varmaan muista kaikkien nimiä!

Yllä uusimpia otoksia jälkeläisistämme!

.

Avaa väreillä ovea onneen!

Taidenäyttely Tyrnävän myllykirjastolla 3.2.-28.2.2014

Yllä oleva lausahdus on näyttelyni teema. 

Näyttelyn avajaisia vietämme maanantaina 3.2. kello 16 - 19, jolloin tarjoan teille kahvia, teetä tai mehua ja kahvileipää. Kirjasto on avoinna maanantaina jo kello 12 ja kaiken pitäisi olla silloin jo valmiina toisen kerroksen näyttelytiloissa. Näyttelyyn pääsee tutustumaan kirjaston aukioloaikana.

Tämä vuosi on alkanut todella mahtavasti.

Olen saanut melkein jokaisena arkipäivänä maalata - ja maalata niillä väreillä, joista pidän. 

Sain olla pari vuotta sitten maalauskurssilla, jossa kävimme läpi värien kautta löytyvät ihmisen persoonallisuudet omainaisuudet tai omituisuudet - miten vain! Kun tapaan uusia ihmisiä tai jopa joskus tuttujakin, ajattelen heistä esille tulevia ominaisuuksia ja nimenomaan väreinä.

Tätä värikolmio-kolmioita katselemalla löytyy asiantuntijoiden mukaan ihmisen perusominaisuuksia. Miten paljon näissä lienee perää. Usein ajattelen, että värien mieltäminen "omiksi" on jo jonkinmoista väri-testiä.