On se aika vuodesta, jolloin maapallolla on jokaisella yhtä pitkä päivä!
Talvinen Syöte helmikuun lopulla !
Talvimaisemia kaipaa talvena - jolloin ei kunnon kinoksia ole meitä ilahduttanut. Juuri tänään on kyllä hyvin talvinen, kirkas ja upea päivä. Saimme parin päivän aikana 10 - 15 cm lunta ja se on häikäisevän valkoista.
Olemme vaimoni kanssa tänä lauantaipäivänä lähdössä Savonmualle, siellä vaimoni entiseen kotiin. Hänen sisarensa pojan kihlajaisia menemme viettämään. On vierähtänyt jonkun verran aikaa, kun kävimme heillä. Latu menee umpeen, ellei sitä käytetä.
Näitä tykkylumisia puita katsellessa ihmettelee luojan töitä!
Maalasin tämän taulun Syötekuvistani!
Vaimoni ja minun sukulaisnaisia hiihtolenkillä 1930-luvulla. Puusukset, nokkakengät, puusauvat, kotikutoisesta kankaasta tehdyt talvipalttoot päällä samoin huivit. Äitini kertoi hiihtoretkistä Ervastista Pintamolle, jossa hänen lähisukulaisella oli talo...eli matkaa tulee vaikka miten mitaten yhteen suuntaan 25 -40 km. Usein näin meneteltiin, kun talossa oli useampipäiväiset seurat. Äitini eno asui Puhoksella, sinne tehtiin samanmoisia matkoja. Näin meneteltiin kun hän oli siskonsa, ja naapurin neitojen kanssa tyttöihmisiä.
Tämä kuva on otettu Tanskasta, Herningin maatalousnäyttelystä. Siinä on belgian sininen-rotuinen lehmä vasikkansa kanssa.
Kuva tuli mieleeni, kun eräs pohjois-suomalainen tuottaja soitti minulle tänä aamuna. Oli todella upeaa jutella entisen tutun kanssa. Hän kertoi olleensa pari viikkoa lomalla heidän mökillään Kuusamossa. Hän oli kuullut näyttelystäni Taivalkosken Päätalo - Instituutilla. Muutama vuosi taaksepäin tapasimme hänet vaimonsa kanssa Kuusamossa. Paransimme maailmaa maatalouden osalta. Nyt eläkkeellä monesti mietin, kuinka maatiloilla olevien emäntien ja isäntien konsulenttina on tietokone. Kovin "kuiva" konsulentti sellainen on, vaikka kait meissäkin oli monenlaisia.
Ihminen tarvitsisi MAATILALLAKIN, OMAN PÖYTÄNSÄ ÄÄRESSÄ toisen ihmisen - ei vain oman talon väkeä - joskus vaihtamaan ajatuksia tuottajan elämästä, yleensä maatalouden menosta ja neuvonnallistakin apua. Ne yritykset, joissa minäkin sain työtäni tehdä, ovat melkein heittäneet omat neuvojansa "pihalle". Tämän aamun keskustelun perusteella emme pitäneet tämän pohjois-suomalaisen tuottajan kanssa tilannetta hyvänä. TUOTTAJATILOJEN IHMISET ON JÄTETTY YKSIN!
Alla olevat kuvat kertovat vain 60 - 80 vuotta sitten eletystä ajasta - vanhemmistamme, isovanhemmista ja naapurien välisestä yhteistyöstä. Näitä töitä tehtiin!
Ompeluseurat 30-luvulla!
Kala oli hyvin tärkeää ruokaa.
Uittomiehet valtasivat jokivarret kesäisin.
Riihessä puitiin ruista Iijokivarressakin.
Ohran ja kauran puinti oli usean talon voimainkoetus.
Maatiloilla oli aitat/ aittoja tavaroiden säilystystä varten. Hevoset ruokittiin ja hoidettiin hyvin, jotta nillä oli voimaa tehdä raskaita maa- ja metsätöitä. Reslan, eli pyhäreen eteen valjastettua, kiiltävää hyvin ruokittua hevosta oli mukava katsella. Sen valjaissa, erilaisissa tiu'uissa ja kelloissa oli upeutta talon vaurauden mukaan. Kiiltäväksi harjattu, hyvin ruokittu hevonen oli kuin perheen jäsen. Reslan pohjalle vähän heiniä, niiden päälle poron talja ja matkalaisten suojaksi turkit ja vällyt - ja oli mukava ajella kylillä jopa kirkkoon asti.
